herkkamies

Koululainen pitää palkita oppimisen halusta, ei hyvistä numeroista!

Palkitsetko koululaisen hyvistä koenumeroista tai todistusten arvosainoista vai keskitytkö enemmän palkitsemaan ahkerasta työnteosta? Jos nämä kysymykset ovat ihan aiheellisia läpi lukuvuoden, nyt kun kesäloma ja todistusten jako lähestyy, on asian varmasti monen mielessä.

Koenumerot ja todistuksessa olevat rastit tai numerot saavat helposti liiankin suuren huomion osakseen ja moni lapsi kokee epäonnistumista sen vuoksi. Ei siinä, etteikö niissäkin menestymisestä voisi palkita, mutta mielestäni se ei saisi ikinä olla ainoa palkitsemisen kohde.

Hän on liian huono palkittavaksi, ainakin omasta mielestään.

Ajatellaanpa, että perheellä on kaksi lasta. Kakkosluokkalainen on tammikuussa syntynyt ja kohtalaisen lahjakas lapsi, jonka kouluvalmius on ollut alusta asti hyvä. Kotiin hän tuo vain kiitettäviä numeroita ja läksyt sujuvat ilman vanhemman suuria huolia. Toinen lapsi on loppu vuonna syntynyt ekaluokkalainen ja kärsii hahmotusvaikeuksista. Ensimmäinen vuosi koulussa on koululaiseksi kasvamista. Hahmotusvaikeudet vaativat lapselta erityistä tsemppiä monen oppiaineen kohdalla ja läksyjä tehdään kotona välillä useita tunteja, sillä väsy meinaa iskeä. Lapsi yrittää kaikkensa ja ahkeroi, mutta kotiin tulee korkeintaan hyviä arvosanoja. Joidenkin aineiden kohdalla lipsahtaa välillä välttävän puolelle. Vanhemmat ovat päättäneet antaa lapsille kiitettävistä arvosanoista kahden euron rahapalkinnon ja mikäli arvosana on kiitettävä myös todistuksessa, lapsi saa viisi euroa. Kun todistukset jaetaan ja kesäloma alkaa, toista lapsista on palkittu kymmenillä euroilla, kun toinen taas sai koko vuonna vain pari euroa. Samassa suhteessa jakautui myös positiivinen huomio. Ekaluokkalainen on epäonnistunut kaikesta ahkeruudesta ja yrittämisestä huolimatta. Hän on liian huono palkittavaksi, ainakin omasta mielestään.

Kun tänä vuonna lapsi tuo todistuksen kotiin, yksikään numero tai rastin paikka ei ole väärä.

Me itse olemme siirtyneet koenumeroiden perusteella palkitsemisen sijaan käytäntöön, jossa palkitsemme siitä, että tekee parhaansa oppiakseen. Ja kas kummaa, aika nopeasti huomasimme myös tietyn eron. Ennen ja jäljeen kokeen, lapsen kanssa ei tarvinnut enää puhua rahasta. Sen sijaan puhuttiin usein siitä, miksi on tärkeä oppia ja miten se tapahtuu. Kokeen arvosana oli mitä oli, mutta pääasia oli se, miten opiskeluun suhtautui. Meidän antama palkinto tuli ahkeruudesta, mutta paras palkinto lapselle tuli siitä, kun hän huomasi, mitä omalla työllä ja asenteella voi saada aikaiseksi oli lähtötilanne mikä tahansa. On mahtava katsoa lasta, jonka kasvot säteilevät ilosta, kun hän kaiken takeltelun ja epätoivoistenkin lukuläksyjen jälkeen huomaa lukevansa sujuvasti. Se, jos joku on palkinnon arvoinen hetki.

Kun tänä vuonna lapsi tuo todistuksen kotiin, yksikään numero tai rastin paikka ei ole väärä. Se on juuri tuolle lapselle hieno suoritus, sillä hän on parhaansa tehnyt. Siksi hän ansaitsee siitä isot kehut. 

Laita seurantaan myös Instagram ja Facebook!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *