Ihmissuhteet, Parisuhde

”Olet siinä ja olet ihmeellisen kaunis”

Olet siinä ja olet ihmeellisen kaunis. Niin kuin kaikki vuodet olisivat tehneet sinulle vain hyvää. Tai oikeammin meille, sillä niin syvälle minä juuri nyt katson. Silmistä sydämeen asti. Ja kuinka paljon kauneutta näenkään. Ei vaan kasvosi piirteissä tai vartalosi kaarissa, vaan koko sinussa. Ihmisessä, joka on ottanut minut syliinsä silloin, kun olen ollut turvaton. Joka on juhlinut kanssani ilon hetkellä ja elänyt arjen tylsimmänkin hetken. Joka on luvannut olla kanssani aina, vaikka mitä tapahtuisi. Ja siinä sinä olet pysynyt. Nekin hetket, jolloin olemme olleet kuilun molemmin puolin. Yhteyden, kosketuksen ja hyvän olon puutteessa. Olet tahtonut ja halunnut. Tehnyt töitä, hoitanut ja rakastanut. Tullut vastaan ja oppinut. Katsonut ja keskustellut.

Painan kasvoni kiinni sinuun ja hengitän ihoasi. Turvallista, ihanaa ja haluttavaa tuoksuasi. Tähän haluan aina löytää. Tämän vuoksi olen valmis kohtaamaan vaikeita päiviä ja kestämään kipua. Tämän vuoksi olen valmis luopumaan, antamaan ja kasvamaan. Sinä ja minä. Tässä meillä on hyvä olla. 

Kai meillä kuitenkin jokin on huonosti?

Jouduimme jokin aika sitten vastata vaimoni kanssa useaan otteeseen kysymyksiin, jossa tivattiin meidän suhteemme haasteita ja vaikeuksia. Joskus äänen sävy oli jopa hieman epäuskoinen ja vaativa, että pitäisi kai suhteestamme jokin särö löytyä. Että kai meillä kuitenkin jokin on huonosti? Välillä jo aloimme miettiä, että pitäisikö olla? Onko meillä oikeus ajatella, että tällä hetkellä suhteessamme on kaikki hyvin ja me todella vain nautimme siitä, että saamme elää yhdessä. Me rakastamme toisiamme edelleen kolmentoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen.

Olemmeko me jotenkin onnekkaita? Varmasti olemme. Onko kaikki vain sen ansioita? Ei.

Kuin ansaitaksemme onnemme, minun on kerrottava, ettei kaikki ole aina ollut hyvin. Että näihin liki kolmeentoista vuoteen mahtuu myös aikoja, jolloin emme ole nähneen toisiamme vauvan vaippojen yli tai ahdistuksen tuoman sumun läpi. Ettei aina ole ollut helppo sanoa, että kosketa minua. Ei ole iltaisin viivytty pitkään iholla, vaan suljettu silmämme nopean suukon jälkeen. On ollut isoja muutoksia, kriisejä ja vaikeita tunteita. Ihan niin kuin meillä kaikilla elämässä joskus on. Ja ne ovat koitelleet suhdettamme. Vaatineet siltä taitoa käsitellä ja tahtoa pysyä. 

Tuo hetki, mitä alussa kuvasin on suhteemme nykyinen tila. Se ei ole itsestään selvyys. Ei itsekseen tullut, eikä se itsekseen säily. Mutta tässä hetkessä me olemme onnellisia. Me olemme kiitollisia siitä lahjasta, minkä olemme saaneet. Me nautimme siitä, että olemme jaksaneet nähdä vaivaa toistemme eteen. Ja me haluamme nähdä, miten kaunis tämä hetki on, sillä sen muistaminen tekee meistä vahvoja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *