Sosiaalinen hyvinvointi, Vanhemmuus

Koulukiusaamista ei ole olemassa

”Koulukiusaaminen on typerä sana.” 

Suurin piirtein ne sanat kuulin vastikää ystäväni suusta. Ja oikeassa hän onkin. Koulukiusaaminen on harhaanjohtava ja väärään paikkaan vastuun johdattava sana, josta vauhkotaan aivan liikaa. Kiusaamista ei ole keksitty koulussa, siihen johtavat syyt ei ole koulussa, eikä vastuu kiusaamisen estämiseksi ole pelkästään koululla. Siitä huolimatta se tuntuu olevan ainoa kohde, mihin säännöllisesti osoitellaan sormella ja vaaditaan parempia toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi. 

Kenellä vastuu sitten on? Avataan asiaa sen kautta, mitä kiusaaminen ylipäätään on. Väestöliitto kuvaa kiusaamista tällä tavoin: 

Kiusaaminen voi olla suoraa, kuten nimittelyä ja haukkumista, toisen tavaroiden hajottamista tai varastamista tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä kiusattua kohtaan. Kiusaamista voi tapahtua niin kasvokkain kuin esimerkiksi netin tai kännykän välityksellä.

Epäsuoraa kiusaamista on vaikeampi havaita. Tällaista on esimerkiksi ikävien tai perättömien juorujen levittäminen, selän takana pahan puhuminen, kiusatun syrjiminen ja porukasta ulkopuolelle jättäminen tai ilkeiden viestien lähettäminen. Sekin on kiusaamista, että sallii kiusaamisen tapahtuvan, vaikka itse ei siihen aktiivisesti osallistuisikaan. Sillä ei ole merkitystä, miten kiusataan vaan se, miltä se kiusatusta tuntuu. (Väestöliitto)

Oli kysymys sitten aikuisista tai lapsista, kodista, työpaikasta tai koulusta, kiusaamiseen pätee tämä sama kuvaus. Sekä se tosi asia, että kiusaaminen on aina väärin. 

Jos luet kiusaamisen määritelmän vielä tarkkaan läpi, niin mitä ajattelet, kuka on ensisijaisessa vastuussa siitä, ettei lapsi käyttäydy tuolla tavoin toisia kohtaan? Aivan oikein. Lapsen huoltaja. Isä, äiti tai muu lapsen huoltaja, joka vastaa päivittäin lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta. Se ihminen, joka jo ennen lapsen koulumaailmaan siirtymistä kasvattaa lasta kuusi pitkää vuotta. 

Mitä tuo vastuu sitten tarkoittaa? Miten vanhemman toiminnalla estetään tämä ”koulukiusaaminen”? 

Tärkein kiusaamisen vastainen työ tapahtuu lapsen kotona.

Jos luet tuon Väestöliiton kuvauksen vielä kerran, huomaat ehkä, mistä on kyse. Kyse on siitä, että vanhempi opettaa lapselleen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ettei saa lyödä, eikä haukkua. Ettei ole oikein varastaa tai satuttaa. Vanhempi opettaa lapselleen tunnetaitoja. Kertoo, että kiusaaminen tuntuu pahalta. Muistuttaa lasta, miten hän itkee kipuaan silloin, kun sisaruksista joku on kohdellut häntä huonosti. Vanhempi puuttuu aina kiusaamiseen, asettaa rajoja, selittää ja sanoittaa. Vanhempi osoittaa empatiaa ja hoivaa sekä on turva ja rauha. 

Ja mikä tärkeintä, näyttää esimerkkiä. Kohtelee kunnioittavasti ja empaattisesti lapsiaan, kumppaniaan sekä kaikkia muitakin ihmisiä sekä kasvotusten, selän takana ja somessa. Sillä sen minkä lapsi näkee vanhempien tekevän, menee taatusti oppina perille asti.

Kun me puhumme kiusaamisesta, meidän ei pitäisi puhua niin paljon koulusta ja sen keinoista puuttua asiaan. Meidän pitäisi puhua vanhemmuudesta ja vanhempien keinoista ja voimavaroista kasvattaa lapsiaan. Sillä tärkein kiusaamisen vastainen työ tapahtuu lapsen kotona, koulu ja päiväkoti on vain hyviä apureita. 

Tästä Instagramiin ja Facebookiin!

(4) Kommentit

  1. Vierailija says:

    Totta! Myös asenteet siirtyvät vanhemmilta lapsille.

  2. Omenapuuro says:

    Itse olem kohdannut työpaikkakiusaamista ja välillä tuli mieleeni, että mitähän senkin kollegan vanhemmat ajattelis tuosta käytöksestä.

    Näyttämällä esimerkkiä lapset oppii tärkeitä juttuja. Empaattisuutta, inhimillisyyttä, rakkautta, auttamista.

    Tuetaan vanhempia, jotta kiusaamisen kierre saataisiin poikki ❤

  3. Vierailija says:

    Kyllä, ja kiusaaminen terminä on vähättelevä, kyse on henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

  4. Vierailija says:

    Tuo mitä kirjoitat on varmaan totta mutta ei minusta koko totuus. Kiusaaminen on usein myös rakenteellinen asia ja se liittyy myös ryhmädynamiikkaan. Minkälainen on luokassa ja koulussa vallitseva toimintakulttuuri ja yhteishenki? Tukevatko aikuiset mukaan ottamista, vai ruokitaanko huomaamatta kilpailuasetelmia? Mielestäni molempia tarvitaan, kotien vastuunkantoa kasvatuksesta, sekä koulun määrätietoista työtä kiusaamisen kitkemiseksi. Kodeissa kyse on yksilöistä, koulussa niiden lisäksi myös rakenteista. Tuleeko jokainen nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *