Perhe, Vanhemmuus

Ruutuaika myös aikuisille: ”Isä on sellainen, joka on aina puhelimella”

Kysyin lapseltani, että millainen isä sinulla on? Muutamien adjektiivien jälkeen tuli myös sanat, ”isä on sellainen, joka on aina puhelimella”. Nuo sanat pysäyttivät. Vaikka asia on ollut ajatuksissa ja puhelimen ja tietokoneen turhaa käyttöä on yrittänyt rajoittaa, lapsen kokemusta on vaikea kyseenalaistaa. Hän näkee päivittäin miehen, joka tuijottaa viiden tuuman ruutua niin paljon, että se on häneltä pois. 

Lapsi ei pysty tekemään rajaa sen välille teetkö puhelimella töitä, vai selaatko somea pelkästä tottumuksesta ja pakkomielteestä. Eikä sillä ole oikeastaan merkitystäkään. Lapsi näkee vanhemman, joka ei reagoi, kun hänelle puhuu. Vanhemman, joka ei reagoi helposti edes housuissa roikkumiseen.

Lapsi tekee päivittäin monin verroin töitä saadakseen tarvitsevansa huomion, näyttääkseen hienon piirrustuksensa, tai kertoakseen vessahädästään. Isompi lapsi on saattanut käydä laittamassa itkevälle pienemmälle lohduttavasti tutin suuhun sillä aikaa, kun vanhemman facebookissa on mielenkiintoinen artikkeli lastenkasvatuksesta. Ja jos ajattelen, kuinka työlästä on itse toisena aikuisena saada tarkkaavainen ja keskittyvä huomio puhelinta räpeltävältä aikuiselta, mitä se voikaan olla lapsen silmin.

Puhelin vie keskittymisen ja sulkee ulkoiset ärsykkeet paljon tehokkaammin, kuin osaa edes ajatella. 

Tämän päivän lapsia moititaan paljon älypuhelimen käytöstä ja pelaamisesta. Ajattelen, että meillä vanhemmilla on tässä asiassa kuitenkin vähintään yhtä paljon opettelemista. On vaikea perustella lapselle tunnin peliaikaa, jos omaa media-aikaa ei osaa rajoittaa.

Helposti saatavilla olevat laitteet tarttuvat yhä helpommin käsiin. Pienikin tyhjä hetki täyttyy sosiaalisen median virrasta tai työsähköpostin selailusta. Kun tähän käytetty aika lisääntyy, se on väkisin jostakin pois.

Se ei ole pois pelkästään lapselta, vaan myös aikuiselta. Ohi voi mennä puolison ihaileva katse ja kysymys päivän kuulumisista. Lapsen iloinen hymy ja leikin hauskat kommellukset. Puhelimella oltu aika on voinut viedä päivästä monta keskustelua ja yhteistä kokemusta. Paljon pieniä asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja merkitystä päivään. Monia sellaisia asioita, joita minä en ainakaan haluaisi menettää päivästäni.

Älypuhelin ja some ovat kivoja asioita, jotka mahdollistavat paljon, mutta voivat myös viedä päivästä jotain merkittävämpää. Kun seuraavan kerran kysyn lapseltani, millainen isä sinulla on, toivon, että vastauksessa ei kuulu sanaa puhelin.

(1) Kommentti

  1. Daddy Speziale says:

    Kirjoitat asiaa! Kirjoitin itsekin tästä lyhyen artikkelisarjan blogiini vajaa vuosi sitten ja olen edelleen samoilla linjoilla kanssasi. Pelkäänpä, että tulemme maksamaan tulevaisuudessa kovaa hintaa nykyvanhempien puhelinriippuvuudesta. (Useissa tapauksissahan tapa täyttää tyhjät hetket puhelimella on käytännössä muuttunut riippuvuudeksi, kun ei enää oikein muutakaan osata tehdä.) Ehkä silmät avautuvat laajemmin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset pitkäaikaistutkimukset vanhempien puhelimenkäytön vaikutuksista lasten kiintymyssuhteisiin tulevat julki. Voiko lapsi kiintyä vanhempaansa turvallisesti, jos joutuu ”tappelemaan” vanhempansa huomiosta, eikä siltikään sitä välttämättä saa? Tai kauanko kukaan jaksaa katsoa puhelinriippuvaista kumppaniaan, jos itse kaipaisi tämän huomiota, mutta puhelin vie aina voiton? Erojen määrät ja paljon puhutut nuorten mielenterveysongelmat eivät siis tule tämän perusteella ainakaan vähenemään tulevaisuudessa. Valitettavasti.

    Suosittelen muuten kaikkia seuraamaan omaa puhelimenkäyttöaikaansa jollain ruutuaikasovelluksella. Minuutteja (tai joillakin varmaan tuntejakin) kertyy päivän mittaan petollisen helposti yllättävän paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *