Ihmissuhteet, Sosiaalinen hyvinvointi

Somevaikuttajaa saa vihata: ”Sun pitää nyt kestää, kun olet tuon tien valinnut.”

”Sun pitää nyt kestää, kun olet tuon tien valinnut.”

”Kannattaisiko lopettaa, ettei käy huonosti.”

”Teidän lapsiakin voidaan alkaa kiusaamaan.”

”Luuletko, että tulee pelkkää positiivista palautetta, kun puhut näistä asioista?”

”Huomaatko, että osa jo hylkii sinua.”

Sen lisäksi, että julkisesti asioista puhuessa joutuu vastaanottamaan säännöllisesti hyökkääviä, loukkaavia ja tuomitsevia kommentteja ja käyttäytymistä, joutuu myös kuuntelemaan, kuinka näitä kyseisellä tavalla toimivia ihmisiä puolustellaan. Kerrotaan, että on MINUN syy, jos saan osakseni törkyä. MINUN pitää ymmärtää, että joillekin nämä asiat ovat vaikeita. MINUN pitää hyväksyä, että minunlaisia ihmisiä eivät kaikki halua lähelleen, eivätkä hyväksy.



Viimeaikoina olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi somevaikuttajan pitää kestää törkeää käyttäytymistä? Kuuluuko julkiseen puheeseen automaattisesti taakka siitä, että pitää kestää aivan mitä vaan? Pitääkö hyökkäyksiin turtua niin, ettei ne enää satu?

Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan kaikkia ihmisiä kunnioittaen. Olen puhunut vain itsestäni, perheestäni tai asioista yleisellä tasolla. On siis vaikea nähdä, että se loukkaisi yhtäkään ihmistä henkilökohtaisesti ja siksi aiheuttaisi hyökkäyksen. Olen myös pyrkinyt avoimuuteen, johon kuuluu keskustelu vaikeistakin asioista. Ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, kunhan keskustelu on asiaan kuuluvaa ja fiksua.
Jostain syystä se ei kuitenkaan aina toimi, koska kaikilla ei ole halua keskustella, vaan hyökätä voittaakseen. Vaientaakseen, parantaakseen, hiljentääkseen tai satuttaakseen.

Tässä tullaankin kysymykseen, että mitä minun tarvitsee kestää vain sen vuoksi, koska ”itse olen valinnut tieni”? Tai sen vuoksi, että pyrin avoimuuteen? Ja mikä on vain yksinkertaisesti sellaista käyttäytymistä, jota ei tarvitse sietää, jota voi rajata, ja johon kenelläkään ei ole oikeutta? Missä vaiheessa voin estää henkilön, poistaa kommentin tai vakavimmillaan, tehdä rikosilmoituksen?

Monella tuntuu olevan käsitys, että jos vaikkapa bloggaaja kirjoittaa julkisesti joitain, hän asettaa itsensä ”lainsuojattoman” asemaan, jota saa arvostella ja kohdella ihan, kuinka huvittaa. Näin ei kuitenkaan voi olla. Ei sen enempää somessa, kuin muussakaan elämässä.

Kenenkään julkista työtä tekevän ei pitäisi joutua tottumaan haukkumiseen, törkeään arvosteluun, uhkailuun tai muuhun syrjivään käyttäytymiseen sen vuoksi, että he ovat julkisesti esillä. Ihan samalla tavalla, kuin ei senkään, joka puhuu asioistaan vain esson baarissa.



Jos joku ihminen ja hänen olemisensa herättää niin valtavan pahan olon, että kokee tarvetta hyökätä hänen kimppuunsa, ei varmaankaan kannata seurata häntä somessa. Jos yleensä kokee tarvetta vihata, halventaa, syrjiä tai tuomita jotakin ihmistä hänen mielipiteidensä tai olemisensa vuoksi, kannattaa ensin keskustella itsensä kanssa, ennen kuin purkaa olonsa häneen.

Jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioitetusti ja kohteliaasti. Niin minä, kuin sinäkin. Olimme sitten kuinka erilaisia tai erimielisiä tahansa.

Jyllannin suomineito: Somevaikuttajien vihaaminen ja toisia kohtaa hyökkääminen — häpeää valepuvussa?

(5) Kommentit

  1. Ei tarvitse sietää törkeyksiä ollenkaan, ei todellekaan! Sä oot niin rohkeesti puhunut asioista ja se tekee niin paljon hyvää niin monelle ihmiselle. Se on tosi tärkeetä. Hirveetä miten tylyjä ihmiset saattaa olla. Toivon jaksamista. Vaikutat tosi fiksulta ihmiseltä. Älä anna kenenkään latistaa sua! ❤️

  2. Asia on juuri kuten kirjoitit!

    Mielestäni julkiseen sisältöön kantaa ottavan henkilön tulisi olla valmis tekemään se julkisesti. Jos kommentti ei kestä päivänvaloa, niin se olisi varmaan parempi jättää kirjoittamatta.

  3. Hieno teksti. Ja vielä upeampi kuva!

  4. Mikko Jyrinki says:

    Kyllä se on niin serkku rakas, että julkinen vaikuttaminen ja esiintyminen mukamas antaa joillekin oikeuden solvata ja jopa uhkailla teitä vaikuttajia. Näin ei pitäisi tietenkään olla, mutta kun kirjoitat, sanot tai teet jotain julkisesti, niin se herättää tunteita molempiin suuntiin. Ihan tavalliset tallaajat saavat samanlaisia kommentteja osakseen, näin on erityisesti koulumaailmassa, tosin pienemmässä mittakaavassa. Itse kannan erityistä huolta juuri lasten kesken tapahtuvasta kommentoinnista, sillä voi olla hyvinkin kauas kantavia seurauksia.
    Koita kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa ja jatkaa omaan malliin, älä lähde kaikkeen mukaan mihin pyydetään, äläkä myöskään tyrkytä itseäsi vaan anna mennä omalla painolla, niin hyvä tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *