Sosiaalinen hyvinvointi, Sukupuoli ja seksuaalisuus, Vanhemmuus

Huuto tyttäreni puolesta: ”Kunnioita rajojani ja minua!”

”Hyvä perse!”

”Mennäänkö panemaan!”

Huutajat ovat nuoria poikia, ehkä jossain yhdentoista ja neljäntoista ikävuoden välillä.

Huutojen kohteena ollut tyttäreni ja hänen kaverinsa ovat yksitoista vuotiaita. Yksitoista. He ovat lapsia. Ihan niin kuin nuo pojatkin. Miksi heidän pitää joutua kuuntelemaan tuollaisia huutoja? Miksi kukaan ikinä huutaa toiselle ihmiselle jotain tuollaista? Miksi?

Vereni kiehuu. Kuuntelen, kuinka vaimoni kertoo minulle asiasta, kun olemme alkamassa nukkumaan. Tekee mieli nousta ylös. Käydä herättämässä lapseni ja kysyä häneltä asiasta. Tyttäreni on kertonut tapauksesta aiemmin äidilleen ja he ovat jutelleet siitä, kuinka näissä tilanteissa voi toimia. He ovat käyneet läpi ne rajat, mitä saa ja pitää puolustaa. Että huutelu on väärin ja on normaalia, jos se tuntuu pahalta. He ovat myös puhuneet, että jos kukaan koskaan yrittää koskea ilman lupaa, se on totaalisen väärin. Kaikkien pitäisi tietää nämä rajat, mutta jostain syystä kaikille niitä ei ole opetettu. Siksi on hyvä tietää.

Vielä seuraavanakin päivänä olen vihainen. Olen vihainen miehille ja sille naisia alentavalle kulttuurille, josta nuokin huudot kertovat. Olen vihainen vanhemmille, jotka eivät opeta lapsiaan kunnioittamaan toisia ihmisiä ja näytä heille rajoja. Olen vihainen, että jo pienet tytöt joutuvat kohtaamaan tuon rakenteissa asti pursuavan seksismimädän.

Sitten rauhoitun ja olen surullinen. Surullinen niiden kaikkien ihmisten puolesta, joille kukaan ei ole opettanut. Jotka ovat haitallisten normien ja asenteiden kasvattamia. Jotka eivät välttämättä edes huomaa, että raja jo ylittyi. Että loukkasin, satutin ja rikoin. Jotka eivät välttämättä edes huomaa, että lapsi on oppinut sen kaiken.

”Kunnioita rajojani ja minua!”

”Mene ensin panemaan asenteesi kuntoon!”

”Jos et tiedä, mistä puhun. Vaadi, että se opetetaan sinulle!”

Minä seison parvekkeella ja nämä lauseet minun tekee mieleni huutaa. Huutaa tyttäreni ja kaikkien näiden tyttöjen puolesta niin kovaa, että lauseet piirtyisivät näkyviksi puhekupliksi heidän kaikkien ylle.

Sitten menen sisälle ja kirjoitan. Sanat muuttavat maailman. Hyvät tekevät siitä paremman. Huonot pahemman. Me itse valitsemme kumpia haluamme sanoa ja jakaa.

Lue myös:

Moni mies ei ymmärrä seksuaalisia rajoja

Nuorten netin tietoa seksuaalisesta häirinnästä

Tasa-arvo.fi sivuston tietoa asiasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *