Ihmissuhteet, Sosiaalinen hyvinvointi, Sukupuoli ja seksuaalisuus

Erilaisuus pelottaa, mutta tarvitseeko sen erottaa?

Ystäväni.
Mitä pelkäät?
Sitäkö, että minä olen muuttunut?
Tullut vieraaksi ja pelottavaksi.
Sitäkö, etten ollutkaan sitä, mitä luulit minun olevan? Tai en ainakaan enää ole.
Ystäväni.
Miksi pelkäät?
Siksikö, että pelkäät menettäväsi sen ihmisen, jonka tunsit?
Vai siksi, että minusta paljastui jotain, mitä on opittu pelkäämään ja häpeämään?

Ystäväni.
Olen yhä tässä.
Olen ne kaikki vuodet mitkä olen kanssasi tänne kulkenut.
Tuttu ja turvallinen.
Mutta olen myös vuodet, jotka on kuljettava tästä eteenpäin.
Tutustuen.
Huomista tuntematta.

Kenen kanssa minä ne kuljen?
Ystäväni?


Sen jälkeen kun tulin ulos kaapista, ja aloin ilmaisemaan itseäni kaikin puolin vapaasti, olen kieltämättä joutunut uuteen tilanteeseen useiden ihmisten kanssa. Niin surullista, kuin se onkin, joidenkin ihmisten kohdalla tietty erilaisuus ja sen esille tuominen voi olla jopa liikaa.

On tietenkin helppo sanoa, että sellaiset ihmiset eivät kuulu elämääni, jotka eivät pysty hyväksymään minua sellaisena, kuin olen. Osittain niin onkin. Tuskin voin sanoa ystäväkseni tai edes kaverikseni ihmistä, joka hylkää minut vain siksi, että tulen kaapista tai olen meikkaava mies.
Mutta en voi olla ajattelematta niitä kaikkia itselleni tärkeitä ihmisiä, joiden suhtautuminen muuttui tämän kaiken myötä. En voi olla ajattelematta, että miksi? Mikä muuttui?

Usein tätä pohtiessani minulle nousee mieleen, että kyse on pelosta. Pelosta ja häpeästä. Se on sitä samaa pelkoa ja häpeää, minkä vuoksi minun ja niin monen muun on pitänyt piiloutua kaappiin ja pelätä olemasta oma itsensä. Nyt nuo lähelläni olevat ihmiset ovat joutuneet tilanteeseen, jossa kaikki tulee yhtäkkiä vasten kasvoja. Liian lähelle. On kohdattava tuo vaikea asia ja voitettava kaikki se ympärillä oleva häpeä ja pelko, mikä asiaan liittyy. Tai paettava. Moni pakenee. Niin minäkin tein monta vuotta.

Siksi haluan tänään sanoa, että minä olen yhä tässä. Valmiina ottamaan kädestä. Valmiina vastaamaan kysymyksiin. Valmiina puhumaan ja ymmärtämään pelon ja häpeän pois. Minä haluan olla. Sillä uskon, että me opimme. Me kaikki opimme taas jotain ihmisyydestä. Ja sen avulla meillä kaikilla on taas hieman parempi olla.

(1) Kommentti

  1. Raili Tikanmäki says:

    Hyvin kirjoitettu. Mutta olet varmaan saanut uusia ystäviä? Ja vanhempasi evät varmaankaan ole hyljänneet sinua, käsitän niin? Olet hyvä ihminen ja minulle se riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *