Sosiaalinen hyvinvointi

Ammattikoulua ei arvosteta ja se on väärin!

Viime päivinä olen lukenut useita iloisia ilmoituksia, että perheen lapsi on kirjoittanut ylioppilaaksi, ja melkein yhtä monta kirjoitusta siitä, millaisia polkuja ylioppilaaksi voi olla. Kaikki eivät kirjoita 11 laudatturia, mutta jokaisella ylioppilaalla on syytä juhlaan. Moni on taistellut vaikean tien läpi tuohon pisteeseen ja siitä voi olla aina reilusti ylpeä.

Yhtä asiaa huomaan kuitenkin edelleen toistuvasti pohtivani. Missä tämän maan kaikki ammattiin valmistuvat nuoret? Missä ylpeydellä ja ilolla tehdyt ilmoitukset? Missä uutiset ammattikoulun läpäisseestä nuoresta? Missä kirjoitukset, jotka nostavat esille näiden nuorten polkuja ja niillä tehtyä työtä?
Eikö se ole ihan yhtä arvokasta esiin nostettavaksi?

Tämä ajatukseni ei liity mitenkään siihen, ettei ylioppilastarinoita saisi olla. Tämä liittyy siihen, että yleinen kiinnostus ja arvostus ammattikoulutusta kohtaan vaikuttaa olevan maassamme aneemisella tasolla. Tilanne ei juuri tunnu muuttuneen siitä, kun itse aikanaan opiskelin lähihoitajaksi. Muistan, kuinka tuolloin eräissä ylioppilasjuhlissa muuan opettaja pysähtyi keskustelemaan kanssani. Hän kysyi ensitöikseen, mitä opiskelen. Kun vastasin, kiinnostus minua kohtaan lakkasi samalla sekunnilla. Mainitsi vielä, että joku toinen(ylioppilas) opiskelee sentään opettajaksi ja kääntyi kannoillaan.

Tuohon aikaan tuntui muutenkin olevan ilmapiiri, että nuoria painostettiin/pakotettiin lukioon ja sen arvoa pidettiin huomattavasti ammattikoulua korkeammalla. Amis oli heikkolahjaisten ja syrjäytyneiden säilöntäpaikka, eikä sen kautta nähty juuri mahdollisuuksia jatko-opiskelujen suhteen. Näin kuuli paljon puhuttavan.

Myöhemmin jo perheellisenä valmistuin amk:sta sosionomiksi. Opintopolut aukesivat myös ammattikoulun kautta.

Eikä tilanne juuri ole muuttunut. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama tutkimus osoitti vielä pari vuotta sitten, että lukiota arvostettiin selvästi ammatillista koulutusta enemmän kaikissa tutkimuksen kohderyhmissä. Onneksi ammatillisessa koulutuksessa olleet sentään itse arvostivat koulutustaan, mutta ysiluokkalaisten kiinnostus kallistuikin vähemmän yllättäen lukion puolelle. Arvostusta tavoitellaan, siihen suuntaan ohjataan ja siihen liittyvää tuetaan.

Itseäni tämä häiritsee moneltakin kantilta, eikä vähiten hyvinvoinnin näkökulmasta. Nuoret jaetaan jo varhain kahteen kastiin, jossa toisessa on tarjolla parempi sosiaalinen status sekä hyvinvointia tukeva kulttuuri ja rakenteet. Toisessa taas mennään laukalla kohti eriarvoisuuden kuilun pohjaa. Näin kärjistetysti.

Asia ei tietenkään ole kovin yksiselitteinen, mutta arvoilla ja asenteilla on tässäkin asiassa yllättävän suuri vaikutus. Samoin eriarvoisuutta luovilla rakenteilla. Ainakin itse huomaan näin keväisin toivovani, että ammattikoulun ja lukion välinen eriarvoisuus saataisiin tasattua ainakin arvostuksen ja hyvinvoinnin osalta.

Paljon onnea jokaiselle valmistuneelle❣Olkoon polkunne arvostettu ja hyvinvoiva!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *