Ihmissuhteet, Perhe, Sosiaalinen hyvinvointi, Vanhemmuus

Toista ihmistä tulee kunnioittaa arvoristiriidasta huolimatta

Pitääkö omat arvot säilyttääkseen sulkea elämästä kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät jaa täysin samaa arvomaailmaa? Tai sellaiset, jotka ovat jostain tärkeästä arvosta eri mieltä? Pitääkö sellaisia ihmisiä välttää, lakata seuraamasta somessa ja tuomita näkyvästi? Ja jos ei niin tee, onko silloin menettänyt omat arvonsa, tai antaako tuen ainakin omasta näkökulmasta väärille arvoille?

Olen pohtinut näitä kysymyksiä usein monestakin syystä. Muun muassa siksi, että olen nähnyt, miten vanhemmat kieltävät nuorta olemasta jonkun kaverin kanssa, koska heillä on erilaiset arvot. Tai siksi, koska minut on tuomittu sen vuoksi, että seuraan vääriä ihmisiä somessa ja puhun asioista, mistä nuo ihmiset eivät halua itse puhua julkisesti. Arvoristiriitaan on verhottu jopa sanat: ”en halua tulla liitetyksi sinuun.”

Yksi syy pohdinnalleni on myös ammatillinen. Teen työtä, jossa kohtaan päivittäin asiakkaita kaikenlaisista taustoista ja hyvin moninaisilla arvoilla. Kohdatakseni nuo ihmiset oikeasti ja pystyäkseni auttamaan heitä, minulla pitää olla paitsi selkeä käsitys omista arvoistani ja asenteistani, myös kyky käsitellä vaikeitakin arvoristiriitoja ja ymmärtää niiden taustoja. Sosiaalityössä kun ei ole nappia: Lopeta seuraaminen. Tätä ammatillisuutta olen pyrkinyt hyödyntämään myös somessa ja muualla elämässä. Mahdollisesta arvoristiriidasta huolimatta kannattaa yrittää nähdä ihminen ja tutustua häneen. Se ei tarkoita, että myy samalla omat arvonsa.

Varsinkin somessa on helppo kuplautua. Heittää silmiltä pois kaikki sellainen, joka herättää vaikeita tunteita tai haastaa pohtimaan omaa arvomaailmaa. Välillä tähän jopa kannustetaan, jotta some ei tuottaisi ahdistusta. Mutta onko ihmisen arvot kirkkaammat, kun niiden kanssa sulkeudutaan? Ollaanko siellä paremmassa turvassa ja pienemmässä ristiriidassa?

Aiemman esimerkkini vanhemmat ovat uskossa, jonka keskeisenä arvona on lähimmäisenrakkaus, mutta suojellaakseen arvojaan, he mustamaalaavat lapsen kaveria ja haluavat lapsen hylkäävän tämän. Ihminen, joka ei halua tulla liitetyksi minuun, voi olla kanssani silloin, kun muut eivät näe. Eikö näissä ole arvoristiriitaa?

Omia arvoja on hyvä pohtia ja kirkastaa itselleen. On myös tärkeä pyrkiä toimimaan niiden mukaan. Toisten ihmisten kanssa toimiessamme me joudumme kuitenkin vääjäämättä tilanteeseen, ettei kaikki arvomme kohtaa. Näin voi käydä jopa ystäviemme tai perheemme kanssa.

Arvoristiriidoista on mahdoton päästä kokonaan eroon, ja mitä pakkomielteisemmin ja ehdottomammin sitä yrittää, sen ahtaammaksi ja uhkaavammaksi ympäristö yleensä tulee. Tällöin saattaa unohtaa kunnioittaa muita ihmisiä ja heidän arvojaan.
Sen vuoksi olisi hyvä oppia käsittelemään myös arvoristiriitoja sisältäviä tilanteita sen sijaan, että pyrkii sulkemaan ne ulos omasta elämästä. Ja jos kuitenkin päättää sulkea, olisi hyvä kysyä itseltä, toimiiko silloin arvojensa mukaan, vai kenties pelkojensa, häpeänsä tai jonkun muun vaikuttimen ohjaamana? Tämä on yleensäkin hyvä kysymys, kun pohtii sitä, elääkö ja valitseeko arvojensa pohjalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *