Sosiaalinen hyvinvointi, Vanhemmuus

Ekaluokkalaiselle

Sinä astelet niin reippaasti täynnä intoa ja uteliaisuutta. Reppu on isompi kuin selkäsi, mutta silti niin kevyesti kannat sen mukanasi. Siellä ei ole vielä ennakkoluulon kiviä tai pelon lyijyä, ehkä hieman jännitystä vain. Minä toivon, että olen osannut antaa sinne sellaisia eväitä, että olosi olisi turvallinen ja luottavainen. Koulutiesi alkaa tästä. Siitä tulee osa sitä elämänpolkua, joka muokkaa sinusta sinua.

Toivon sinun muistavan, että sinä et ole numero. Että minä en vaadi sinulta papukaijamerkkejä, enkä täydellisiä päiviä, vaan, että säilyttäisit avoimen mielen ja uteliaisuuden. Sen saman, mikä sinulla nytkin on, kun kuljet pitkin ojan reunaa ihmetellen kukkia ja kastehelmiä lehtien päällä. 

Sinä voit katsella koskettamalla ja kuunnella silmilläsi. Tärkeää on vain, että löydät keinosi oppia ja ihmetellä. Sillä koulutie loppuu aikanaan, mutta oppiminen jatkuu läpi elämän. Sinä saat ympärillesi paljon ihmisiä. He ovat kaikki ainutlaatuisia ja samanarvoisia. Kun kohtaat heidät kaikki sillä arvokkuudella, huomaat miten paljon heiltä voi oppia ja kuinka paljon he sinulle antavat. Jotkut ovat sinua lähempänä ja toiset taas kauempana, elä kuitenkaan väheksy ketään, sillä koskaan et tiedä, kenen lähellä voit huomenna olla. Ole armollinen itsellesi ja ole armollinen toisille, niin säästyt monelta mielipahalta ja katkeruudelta.

Kun juokset koulun päätyttyä kotiin auringon säteitä loistava katse kasvoillasi, haluan olla läsnä kuuntelemassa mitä haluat kertoa. Kun juokset kotiin sateen kastelemana ja tuulen riepomana, haluan olla läsnä ja rutistaa sinut turvaan. Vielä silloinkin, kun reppusi ei enää näy selkäsi takaa. 

Minä toivon, että kun illalla painat pääsi tyynyyn, on olosi kiitollinen, ja kun ajattelet huomista, on se sinulle mahdollisuus. Että vaikka päivä olisi heitellyt reppuusi kivenmurikoita ja rikkaruohoa, voisit illalla ne ravistella rakkaudella pois, ja aamulla taas kerätä reppusi täyteen kukkia ja kastehelmiä.

Minä toivon sinun luottavan siihen, että elämä kantaa. Että uskallat ottaa ne askeleet kauaksikin minusta. Että toivon kipinä ja luottamuksen lohtu ovat sisällesi niin tiukkaan juurtuneet, että olet turvassa minne vain menetkin. Toivon sinun löytävän sellaisen polun, missä voit askeltaa juuri sellaisena, kuin itse olet. Että olet onnellinen siitä, mikä sinä olet ja mistä olet tullut. 

Minä rukoilen matkallesi enkeleitä. Minä rukoilen sinulle rohkeutta ja voimaa. Ja kuinka minä toivonkaan, että itsekin olisin tähän valmis. Osaisin kasvaa kanssasi yhtä matkaa, mutta samalla päästää irti ja antaa elämän kantaa sinua. Kumpa osaisin luottaa siihen, että repussasi on kaikki mitä tarvitset, ja illalla pääni tyynyyn laittaessani olisin ylpeä ja kiitollinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *