Runoilijapoika vai lätkäjätkä? Vai ehkä molempia? Mutta voiko nuo kaksi asiaa yhdistää? Kävin jokin aika sitten keskustelun miehen kanssa, joka pysähtyi ihmettelemään asiaa ääneen. ”Sä siis olet onnistunut yhdistämään herkät runot ja intohimon jalkapalloon?” Niin tosiaan olen, enkä minä pidä sitä ristiriitaisena. Yhdessä hetkessä minä voin olla intohimoissani kentällä huutava jalkapalloilija tai kaukalossa rähisevä hikinen …
Sosiaalinen media on täynnä asiantuntijoita, osaajia ja ammattilaisia. Oli kyseessä sitten liikunta, ravitsemus, lääketiede tai biologia. Aina löytyy ihmisiä, joilla on asiasta viisaampaa ja oikeampaa tietoa. Moni vieläpä ihan vakuuttavia ja tuhansia tai kymmeniä tuhansia seuraajia tililleen saaneita ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Mutta monestikko tulee ajatelleeksi, onko tuo seuraamani ihminen todella asiantuntija tai muuten …
Luulin, että minä kasvattaisin lapseni, mutta ei se mennytkään niin. He kasvattivatkin minut. Siitä hetkestä asti, kun ensimmäinen saapui ja kertoi minulle, kuinka pieni ja voimaton minä olen elämän edessä. Miten tietämätön ja matkani alussa. Silloin minä tartuin haparoivin käsin kiinni tuohon pieneen elämään ja se alkoi kasvattamaan minua. Se opetti kuuntelemaan ihmistä tavalla, jota …
”Mun on jotenkin vaikea päättää, että mikä sä oot, mutta eihän mun oikeastaan tarvikaan. Sä oot Samuel.” Nämä sanat lausui minulle eräs ystäväni. Nainen, joka juuri tuossa lauseessa tuli kiteyttäneeksi syyn sille, miksi hänen seurassaan on niin hyvä olla. Minun on helppo luottaa, ettei hän oleta minun olevan jotain vaikka vain siksi, koska olen mies. …
Siinä hän oli. Niin heiveröinen, hauras ja pieni, että pelkäsin liikkua. Asettelin vaippaa haparoivin käsin ja kun nostin lapsen syliini, piteli niskaa epäröiden taitojani. Mitä, jos en osaa? Mitä, jos jotain tapahtuu? Maailma oli vieras ja uusi. Se oli täynnä tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassa. Kun on samaan aikaan täynnä rakkautta ja voimaa sekä pienuutta …
”Hienoa, että olet esimerkkinä miehillä ja kaikille muillekin siitä, että rooliodotukset on tehty ravisteltavaksi.” Tämän palautteen sain ihmiseltä, jonka mieltä oli lämmittänyt blogini sisältö. Jäin miettimään viestiä ja sitä, että miten varsinkin viimeaikoina olen saanut paljon sellaista palautetta, joka on jollakin tavalla liittynyt nimenomaan normeihin ja rooliodotuksiin. Siihen, mitä ehkä oletetaan minun tai yleensä miehen olevan …
Nämä olivat sanat, jotka kirjoitin paperille vierailtuani viimeisen kerran pappani luona. Vierailu oli rauhallinen ja paljon tavanomaista hiljaisempi. Pappa oli riisuttu lähtemään, mutta hänen hymynsä oli silti vapaa. Muistan vieläkin syvästi tuon hetken, kun tartuin viimeisen kerran häntä kädestä. Sanoja ei enää löytynyt. Meistä kumpikin tiesi sen olevan viimeinen kerta. Oli aika hyvästellä. Pari viikkoa …
Kun minusta tuli isä, se imaisi minut sisäänsä. Olin isä kun illalla laitoin nukkumaan, kun yöllä jostain syystä havahduin ja kun aamulla silmäni aukaisin. Olin isä töissä ja harrastuksissa. Ruokaa laittaessani ja kaupassa tai vessassa käydessäni. Koko mieleni ja kehoni syileili vanhemmuutta. Oppi ja kasvoi. Se halusi olla lasta varten, ihan niin kuin sen pitikin. …
Koska täytän tänään vuosia, ajattelin tehdä vaihtelun vuoksi hieman kepeämmän postauksen itsestäni. Olen koonnut tähän valokuvia elämäni kohokohdista, tai muuten vaan minua kuvaavista kuvista. Yksi kuva ihan pienestä minusta on tietysti laitettava. Ei pelkästään siksi, että olen niissä kivan pyöreän poskinen, vaan siksi, että ne auttavat muistamaan olemaan kiitollinen elämästä.❤ Kuullun mukaan olen ollut pienenä vilkas tapaus. …
Kohtasin juuri ystävän, jolla oli edessään juhlat merkittävän elämäntapahtuman johdosta. Keskustelimme tuosta iloisesta tapahtumasta ja ilmeni, ettei ystäväni vanhemmat olleet tulossa paikalle. Heillä oli kuulema muuta tekemistä. Olin surullinen ystäväni puolesta. Jos joku, niin tämä hetki olisi sellainen, jossa paikalla olemalla voi osoittaa lapsen olevan heille tärkeä ja merkityksellinen. Tämä olisi se hetki, jossa voi …