Olin 17-vuotias. Pidin veljeni pientä vauvaa sylissäni ja olin pakahtua rakkaudesta. Peittelin kyyneleitäni, kun ojensin lapsen takaisin hänen äidilleen. Olisi ollut vaikea selittää, miksi itkin. Tuntui vaan niin ihmeelliseltä pitää tuota pientä käsissäni. Oli vain niin voimakas toive siitä, että jonain päivänä minä pidän omaa lasta sylissäni ja ojennan sen sitten omalle puolisolleni. Minä halusin …
Luotan elämään. Siihen, että se kantaa. Siihen, että lopulta asiat menevät hyvin. Luotan helposti ihmisiin. Haluan luottaa, että he ovat hyviä ja haluavat hyvää. Vaimooni luotan sokeasti ja täydellisesti. Luotan parisuhteemme ja rakkautemme kestävän. Usein luotan niin paljon ihmisiin ja elämään, että joku sanoo sen olevan rohkeutta. Toisinaan joku sanoo sen olevan sinisilmäisyyttä ja tyhmyyttä. …
Ollaan riidelty ja rakastettu, iloittu ja itketty. Ollaan turhauduttu sohvan pohjalla ja tiuskittu toisillemme hermot kireällä. Sitten taas kävelty käsikädessä luontopolkua ja halattu sydämet yhteen käpertyneenä. Välillä olemme dynaaminen duo, joiden liikkeen täydentävät toisensa sujuvaksi arjeksi. Toisinaan törmäilemme toisiimme niin, että toisen on mentävä tieltä pois. Sellaista parisuhteemme korona-arki on ollut. Sellaista, niin kuin parisuhteessa …
Olet siinä ja olet ihmeellisen kaunis. Niin kuin kaikki vuodet olisivat tehneet sinulle vain hyvää. Tai oikeammin meille, sillä niin syvälle minä juuri nyt katson. Silmistä sydämeen asti. Ja kuinka paljon kauneutta näenkään. Ei vaan kasvosi piirteissä tai vartalosi kaarissa, vaan koko sinussa. Ihmisessä, joka on ottanut minut syliinsä silloin, kun olen ollut turvaton. Joka …