Olin 17-vuotias. Pidin veljeni pientä vauvaa sylissäni ja olin pakahtua rakkaudesta. Peittelin kyyneleitäni, kun ojensin lapsen takaisin hänen äidilleen. Olisi ollut vaikea selittää, miksi itkin. Tuntui vaan niin ihmeelliseltä pitää tuota pientä käsissäni. Oli vain niin voimakas toive siitä, että jonain päivänä minä pidän omaa lasta sylissäni ja ojennan sen sitten omalle puolisolleni. Minä halusin …
Mitä, jos äitienpäivä ei tunnukaan hyvälle? Tähän ajatukseen tänään pysähdyin. Työskentelin joskus sijoitettujen lasten kanssa, joille jokainen juhlapyhä oli täynnä pelkoa ja kipua. Myös äitienpäivä. Heille ei ollut varmaa, oliko heillä mahdollisuutta mennä kotiin äidin luokse. Heille äiti ei välttämättä edustanut lämpöä ja turvaa. Ei kuitenkaan tarvitse olla sijoitettu lapsi kokeakseen äitienpäivänä negatiivisia tunteita. Totuus …
Kysyin lapseltani, että millainen isä sinulla on? Muutamien adjektiivien jälkeen tuli myös sanat, ”isä on sellainen, joka on aina puhelimella”. Nuo sanat pysäyttivät. Vaikka asia on ollut ajatuksissa ja puhelimen ja tietokoneen turhaa käyttöä on yrittänyt rajoittaa, lapsen kokemusta on vaikea kyseenalaistaa. Hän näkee päivittäin miehen, joka tuijottaa viiden tuuman ruutua niin paljon, että se …
Siinä sitä ostettiin lapsille onnellista joulua Monen muun ihmisen tavoin kävelin pari päivää sitten kaupan leluhyllyillä ja mietin, mitä voisin ostaa lapsilleni lahjaksi. Useat lelumallit ja pelit olivat jo myyty loppuun, sillä oltiin jo jouluviikolla. Vieressä käveli nuori mies hyllyjä hapuillen ja puhelimesta kysellen, että mitä se Miro tarvitsee lahjaksi. Joku kauempana kurkotteli sadan euron …